Musiikki ja minä

Musiikki oli mulle joskus todella tärkeää. Tai on se vieläkin, mutta pyrin kuuntelemaan sitä mahdollisimman vähän. Ja jos kuuntelen, niin mielelläni jotain lastenlauluja tai ihan uusia biisejä. Mä olen hirveän herkkä yhdistämään sen jonkun päällä olevan tunteen biisiin, jonka satun kuulemaan sillä hetkellä. Siitä eteenpäin siitä jostain biisistä tulee aina se olo, kun ensimmäisen kuuntelukerran aikana sattui olemaan.

Kuuntelin nuorena paljon Nickelbackia, enkä pysty kuuntelemaan edes niiden uusia biisejä ilman, että ahdistaa kamalasti ja tulee todella paha olla. The Frayn How to save a life on sellainen biisi myös, että en pysty kuuntelemaan ilman, että käperryn palloksi johonkin nurkkaan ja vaan ahdistun. Skilletillä on pari biisiä myös muistaakseni ja sitten on muutama muukin bändi tai biisi, jotka aiheuttaa tämän.

The Electric Six on bändi, jonka biisejä pystyn kuuntelemaan suhteellisin hyvillä mielin, mutta ajoittain tulee kuitenkin kamalan paha olla. Hylätty fiilis. Olo, että mä en ole mitään verrattuna muihin. Kaikki muut on mua parempia ja kauniimpia. Tutustuin tähän bändiin erään ihanan silloisen ystävän suosittelemana ja olin niin palavasti ihastunut tähän poikaan.. Poika ei tietenkään tuntenut samoin mua kohtaan ja E6:n biisit onkin sitten sävytetty kaikilla mahdollisillä yhyy-oon-aivan-turha-ja-paska-fiilareilla

2009 marraskuussa tapasin Isimiehen ja alkuaikoina tyyppi lähetteli mulle hirveästi linkkejä ja pätkiä kaikista lässynlää-biiseistä. Nää biisit on mulle vieläkin rakkaita ja todella tärkeitä. Jos haluan tuntea oloni hyväksi (lähinnä silloin, kun on jo muutenkin hyvä olo) ja rakastetuksi, käyn pistämässä näitä soimaan. Akonin Keep you much longer on aivan ihana! Owl Cityn Vanilla Twilight ja Fireflies on jotain aivan mahtavuutta myös. Voi rakkaus. Ihan viimeisempänä parina vuonna en ookaan saanut enää juurikaan tälläisiä rakkausfiilisbiisejä, paitsi Chicagon Hard to say I'm sorry. Voi luoja mikä rakkauspläjäys ja just oikeeseen saumaan tossa alkuvuonna!<3 Tässä se nyt soi taustalla ja itkuhan tässä tuli. Voi rakas Isimies, kun vaan osaisin sanoiksi pukea kuinka rakas ja tärkeä minulle olet!<3

Yleensä jos kuuntelen jotain muuta kun lasten musiikkia, on mulla valmiiks jo sellainen olo kun se ko. musa saa aikaan. Mä vaan "tykkään" vahvistaa sitä tunnetta - niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta noiden aivan liian vahvojen tunnetilojen takia en tosiaan kauheesti edes viitsi avata mitään mediaa ja kuunnella musiikkia. Se on sääli sinänsä, sillä musiikki on niin suuri osa myös mun päivää. Olis ihana voida kuunnella hyviä kappaleita ilman, että päivä on pilalla yhden vahinkobiisin jälkeen. Mut onneks mä voin laulaa ja sanottaa uusiks noita lastenlauluja(: Lapsiraukat :D

Sekalainen seurakunta kaikkea shaibaa musiikista näköjään. No, koettakaa elää asian kanssa.(:

-S