Hyvä äiti

Mä olen päättänyt olla hyvä äiti. Mahdollisimman hyvä ainakin. Simppikselle mä en sitä ollut, kun se oli vauva. Olin liian hukassa ja aivan liian rikki. Mutta nyt tuntuu siltä, että mulla alkaa olla tarpeeksi eväitä kasassa tähän hommaan. Mä ehkä sittenkin pystyn tähän. Ainakin aion yrittää!

Isimies meni töihin vapun jälkeisenä päivänä ja mä jäin kotiin. Simppis käy päiväkodissa, mutta tulee puoli kolmen aikaan iltapäivällä takaisin. Ollaan siitä sitten seitsemään asti kolmisteen. Silloin kun Simppis oli pieni, mulle oli aivan äärettömän vaikeaa olla sen kanssa yksin. Tai olla ylipäätään. Mä halusin mieluummin mennä jossain muualla ja käytinkin ainakin kolmen kuukauden ajan Paloniemen sairaalasta päästyäni mun vanhempiani häikäilemättä hyödyksi ja poika oli niillä melkein yhtä paljon kun mun sairaalassa ollessa. Ja se oli väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Oon aivan mielettömän pettynyt omaan toimintaani silloin ja tuntuu todella pahalta pojan puolesta, että äiti on vaan mennyt miten halusi. Mutta kuten sanottu, mä olin hukassa ja liian rikki. Nyt vasta Umppiksen synnyttyä mä olen päässyt jyvälle siitä miten hienoa on olla äiti ja viettää aikaa omisen lastensa kanssa. Ja oon siitä niin mielettömän iloinen ja kiitollinen joka päivä! Pitkä tie tähän onkin kuljettu.
Simppis kuitenkin käy päiväkodissa, että mä en palaisi loppuun. Mä nimittäin pelkään, että tää hyvä jakso loppuu hetkenä minä hyvänsä ja sitten mä romahdan. Ja se on todettu vaikka minkä osapuolen kanssa, että riski on suurempi, jos mulla on molemmat lapset tässä. Ei oli pitänyt tehdä toista lasta, kun ei voi hoitaa molempia? Vähän myöhäistä se tässä vaiheessa enää on tollasia sanoa(:

Simppiksellä on nyt molemmissa korvissa tulehdus. Raukka huusi ja itki ja huusi vähän lisää eilen monta tuntia. Tänään haettiin antibiootit ja toivon, että ne auttaa. Ja jos tämä antibioottikuuri ei auta, tai tulehdus uusii pian taas, me metsästetään käsiimme osteopaatti ja käydään sen luona hoitamassa poika kuntoon! Mutta yritetään nyt ensin näin. Mä haluan, että mun lapseni elää mahdollisimman terveenä. Ja jos noi antibiootit ei tehoa, niin kokeillaan jotain ihan muuta kun vaan toisia antibiootteja. Sitten jos osteopatiasta ei olis apua, niin voitais kokeilla taas jotain tk-lekurin ehdottamaa.

Mä haluan olla hyvä äiti ja hoitaa mun lapseni mahdollisimman hyvin. Ja nyt musta tuntuu, että se on mahdollista. Joku päivä mä olen vielä niin hyvä äiti, että kukaan ei voi sanoa mun olevan huono vaihtoehto mun lapsille!

-S