Siinäpä se otsikossa on. Minä olen äiti. Ja epävakaa. Olen paljon muutakin, muunmuassa puoliso ja tytär, mutta nämä kaksi ensin mainittua tulevat hyvinkin todennäköisesti näyttelemään pääroolia blogissani.
Tässä blogissa pyrin olemaan avoin ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Haluan kertoa elämästäni epävakaan yksilön silmin. Avata millaista on olla epävakaa äiti ja puoliso. Ja toivottavasti valaa uskoa, että on mahdollista yhdistää nämä kaikki, eikä se ole lainkaan toivoton yhtälö, kuten joskus luulin. Yritän myös olla piiloutumatta epävakauden taakse ja ottaa täyden vastuun sanoistani ja tekemisistäni. Näin tahdon toimia myös muussa elämässä.
Vähän taustaa näin alkuun:
Törmäsin epävakaaseen persoonallisuushäiriöön vasta, kun se minulla diagnosoitiin kaksi vuotta sitten osastohoidossa. Osastolla sain jonkin verran tietoa asiasta ja nivaskan papereita kouraan. Sain ennen kotiutumistani myös lupauksen terapiasta seuraavien vuosien aikana. Saisin käydä epävakaille suunnatun intensiivisen DKT:n (Dialektinen KäyttäytymisTerapia) ja toivottavasti löytäisin ryhtiä elämään ja tunteiden hallintaan.
DKT:n aloitin vuosi sitten tammikuussa ja se loppui toisen lapseni syntymään marraskuun alussa. Terapiasta todella on ollut minulle hyötyä ja aion kertoa siitä vielä enemmän, kun löydän sopivan hetken.(:
Minulla on kaksi lasta, kohta 3-vuotias poika ja viiden kuukauden ikäinen tyttö. Öisin vieressäni nukkuu lasteni ihana isä. Nämä kolme ovat elämäni tärkeimmät ihmiset, minun oma pieni perheeni<3
Mainittavan arvoinen asia on mielestäni myös se, että olen onnistunut hankalasta olemuksestani huolimatta säilyttämään monien vuosien mittaisia ystävyyssuhteita - ja he kaikki jaksavat yhä kiinnostua minusta ja minun elämästäni, vaikka en koskaan ole ollut mikään ihanneystävä. ETSMS<3
Toinen, mistä vielä haluan sanoa on se, kuinka onnellinen olen pienestä tyttärestäni. Ei vain sen takia, että hän luonnollisesti on kaunein ja ihanin pieni Vaava koko maailmassa(;), mutta olen niin kiitollinen että sain juuri tuohon aikaan olla raskaana. Löysin nimittäin aivan mahtavan Facebook-ryhmän lasketun ajan perusteella, enkä voi tarpeeksi kiittää Vaavaa siitä, että päätti tarttua matkaan juuri sillä hetkellä kuin teki. Lokakuiset<3
Toivon, että jaksan ja pystyn katsomaan tämän blogin kirjoittamisen loppuun. Toivon todella, että saan sen itsestäni irti, enkä jätä tätäkin kesken niinkuin niin monia muita asioita elämässäni.
Ja toivon myös, että jaksatte (te kaikki yksi lukijaa :D) vaihtelevaa kirjoitustyyliä, on vielä hiukka hakusessa!
Tuitui,
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti